Rakkaus

On iso asia , sillä on merkitystä ja se sanotaan vain sille oikealle.
Välil rakkaus satuttaa , se jättää ikäviä haavoja ja jälkiä mut kaikesta parantuu. Aika kultaa muistot - vaikka niiden muistojen muisteleminen sattuis. Mut ei rakkaus oo aina pahaa , se voi olla hyvää - tosi hyvää. Se tunne on maailman ihanin kun on ihastunu ja rakastunut ja kaikki on ihanaa.
Valitettavast kaikilla ei välttämättä oo hyvii muistoja vaan pahoja, mut mun mielestä jokaises suhteessa on aina jotain hyvää.

Mun kokemukset rakkaudesta on ollu huonoja. Sain mun ekan suudelman jo kun oli 3nella luokalla, silloin mulla oli myös poikakaveriki jo. Niitten jälkee melkein heti ihastuin yhteen toiseen ja meist tuli pari, tosin meil oli kaukosuhde. Mut me nähtiin aina joillain lomil ja se oli kivaa. Mut sit vaikka mä olin sen pojankanssa, mä tykkäsin kans yhestä toisesta ja se tavallaan niinku pyys mua sen tyttöystäväks mut olin liian ujo ja sillein. Mut sitte tää poika kenenkans mä olin, se petti. Se sattu, ja sattuu vieläki. Hm, me oltiin melkein 2 vuotta yhessä. Ja mä luulin et se oli semmost ihanaa aikaa ja sillein. No ei sit kai ollu. No, tavallaan sen ymmärtää se on mies, sil on kaukosuhde ja siellä oli varmast kauniit muijii joten. Mut sit taas ei toisaalt, miks kukaan haluis pettää ku vois vaan sanoo mielummin "Tää ei toimi." 
Noh aniwei, se jätti arvet enkä usko et ne siintä parantuu. Sit tää toinen poitsu, ni tykkäsin siit 4vuotta, ja taian tykkää vielki, mut se ei musta ja sillä on jo muijakaveriki. Sekin sattu et sillä on muija. Nyt mun on pakko esittää ilkeetä bitchii et mä en muistais niit hyvii tunteit enkä näytä et mä tykkään siit viel.
Toivottavast pääsen yli siint, koska on tuskaa tykätä jostain mut tunne ei oo molemminpuolinen.
Vois sanoo et mun sydän on särkyny kaks kertaa nyt, enkä tiiä löydänkö ketää enää koskaa milloinkaan koska mulla on sitoutumiskammo enkä uskalla myöskään avata mun sydäntä kelleen et nii. Ja oon myös tositosi ujo !

Nonni,saipahan vuodatettua.

Sayonara.