Poika: Olitko tosissas vai leikitkö vaan?
Tyttö: En.. en tiiä.
Poika: Et tiiä?!

Ja niin poika lähtee pois - loukkaantuneena.

Welcome to my life!
Sitä helposti satuttaa toista jottei itse tulisi satutetuksi. Jokaisella varmaan on se oma muuri suojanaan, vaikkei sitä näyttäis. Varmaan jokanen suojelee itseään tia yrittää ainaki. Uskon, että ne jotka on kokenu kovia ja nähny ja kuullu semmosta mitä ei oo pitäny - ne suojelee itseään helpommin ja vahvemmin. Ne jotka ei oo kokenu niin kovia, uskaltaa olla avoimpia ja uskaltaa laskee sitä muuria. Tää on vaan tietty mun mielipide. 
Sit on niitä jotka ei näytä niitä tunteita vaan suojelee itteään loppuun asti. Kaikki patoutuu sisään ja joskus aikanaan kaikki tulee ulos. Kyyneleitä ei näytetä, koska se näyttäis heikon puolen. Uskon myös et ennemmin tai myöhemmin vastaan tulee sellainen ihminen, rakkaus tai uusi ystävä, joka pystyy murtamaan sen muurin, saa avautumaan, kuuntelee ja lopulta lohduttaa.
Sitä ihmistä odotellessa, luokittelen itseni näihin ihmisiin jotka ei puhu tunteista ja patoo kaiken sisäänsä.

Viikon masennus-valitus-kiintiö täys! Ei pitäis kuunnella biisejä mistä tulee niin masentunu olo ja sit on kirjotettava. Ehkä ihan hyvä vaan välillä.

ADIOOS