Hola!

Asiat alkanee pikkuhiljaa järjestyä:) Puhuttiin E:n (paras kaveri) kanssa siintä kun se tupakoi ja asia on ok, sanoin ettei se haittaa että se polttaa vaaan en pidä hajusta ja saatan olla senki takia vähän välttelevä. T:n (kaveri) kanssa kaikki tuntuu olevan ok, mua ei häiritse oikeastaan enää ollenkaan että se puhu TR:n kanssa että olisin mustasukkanen. En ymmärrä mut ei vaan häiritse. Noh.. Siinä ne hyvät jutut olikii :D

M ja M:n kanssa ei oo muutoksia, muutakuin että ne teki E:n kanssa aselevon mutta munkanssa ei. Tuntuu vähän että ne ei haluis olla enää edes mun kavereita... Katotaakatotaa.
Muutoksia ei näy myöskään TR:n ja M:n(poikia) kanssa. Ei olla juteltu sen asian jälkeen ollenkaan, enkä usko että tää tästä muuttuu mihinkään suuntaan. Koko loppuvuonna.

Olen vain palasia siitä naisesta joka olin ennen.
Liian monia katkeria kyyneliä valuu ihoani pitkin.
Olen kaukana kotoa,
Olen kohdannut tämän yksin
Aivan liian kauan.
Tuntuu kuin kukaan ei olisi koskaan kertonut totuutta minulle,
Aikuistumisesta ja siitä millainen kamppailu se tulisi olemaan.
Minun sekaisessa mielentilassani,
Olen katsonut taakseni ja yrittänyt selvittää
Mitä tein väärin ?

Tuntuu kuin puolessa vuodessa olisin kasvanut ihmisenä todella paljon. Oon muuttunut siinä samalla vähän aikuisemmaksi mitä olin. Olin ennen ammattikouluu koulukiusaaja. Häikäilemätön, en välittäny seurauksista, kiusasin minkä kerkesin... En välittänyt siitä kelle tuli paha olo tai kuka kävi itkemään. Panin jopa välit poikki kokonaan ysi luokan aikana yhteen kaveriin.
Amiksessa ekana vuotena en kiusannut - vaan pilkkasin PALJON. Moni suuttu mulle eikä puhunu mulle sekä ekan vuoden loppua kohti välit huononi reippaasti luokkakavereihin.

Mut nyt amiksen tokalla, en pilkkaa enää niin paljoa ja yritän välttää konflikteja (vai miten se sanotaan....) Ja täytyy sanoo et näyttää pretty good :)

Hejsan! :))